Kanava-tietokirjapalkinnon 2013 ehdokkaat valittu

Aikakauslehti Kanavan ja Otavan kirjasäätiön jakaman 10 000 euron suuruisen Kanava-tietokirjatunnustuspalkinnon kymmenen ehdokaskirjaa on valittu. Palkinto myönnetään vuoden parhaalle yhteiskunnan, politiikan, historian, kulttuurin tai talouden alan tietokirjalle. Kymmenen ehdokaskirjaa valittiin kaikkiaan 29 kustantajan lähettämän 112 teoksen joukosta.

Ehdokaskirjojen valinnan tekivät palkintoraadin jäsenet kulttuuritoimittaja Marketta Mattila ja Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja, dosentti Juhana Aunesluoma. Raadin puheenjohtaja, Kanavan päätoimittaja Ville Pernaa valitsee ehdokaskirjoista palkinnon saajan Helsingin kirjamessuilla perjantaina 25.10.

Raati kuvailee monelle tämän vuoden ehdokasteokselle yhteistä piirrettä: ”Vuoden parhaimpien kirjojen joukkoon nousevien teosten pitää puhutella ja haastaa lukijansa jollain erityisellä tavalla. Pelkkä tunnollinen perussuoritus ei sinne riitä, vaan kekseliäimmät kirjat erottuvat ja nousevat ehdokaslistalle.”

Ehdokaskirjat esitellään ja tekijöitä haastatellaan perjantaina 18.10. klo 14-16 Suomalaisen Kirjakaupan Aleksanterinkadun myymälässä. Raadin jäsen Marketta Mattila haastattelee palkintoehdokkaita.

Lisätietoja: Palkintoraadin puheenjohtaja ja Kanavan päätoimittaja Ville Pernaa puh. 050-5394310

Kanava-palkinnon ehdokaskirjat 2013 ja palkintoraadin perustelut:

Heikki Aittokoski: Narrien laiva. Matka pieleen menneessä maailmassa (HS-kirjat).

”Mestarillinen tarinankertoja purjehtii maailman kipupisteestä toiseen. Aittokoski tempaa yksittäistapausten avulla lukijan mukaansa muun muassa bangladeshiläisen ompelijan luo ja ukrainalaisen miljardöörin maailmaan. Tarina kulkee taitavasti kutkuttaen, vaan ei saarnaten uuvuttamalla tai kyynisyyttä viljellen.”

Elina Grundström: Musta orkidea. Tositarina kukkaista jotka menettivät tuoksunsa (Nemo).

”Kymmenen vuoden työn tuloksena Grundström kertoo tiiviin, suorastaan intiimin tarinan kauniista orkideoista, joiden avulla lukijalle avataan ovi maailmanlaajuiseen ilmiöön. Teos on loisteliasta, huolellisesti mietittyä ja rakennettua journalismia. Erinomaisen tietokirjan ei tarvitse olla haudanvakava tiiliskivi ja se voi silti olla iso ja tärkeä.”

Markku Jokisipilä – Janne Könönen: Kolmannen valtakunnan vieraat. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933–1944 (Otava).

”Teos osoittaa kuinka häilyvällä pohjalla natsi-Saksan vanaveteen hakeutuneen Suomen kohtalo oli ja kuinka paljon pienet kansakunnat tarvitsevat onnea ja sattumaa selviytyäkseen. Jokisipilä ja Könönen nostavat kansallisen menneisyyden läpikäymisen uudelle tasolle ilman musta-valkoista asenteellisuutta. Asiat asetetaan mittasuhteisiinsa sujuvalla ja vauhdikkaalla kynällä.”

Pauliina Kainulainen: Metsän teologia (Kirjapaja).

”Teos avaa uuden polun luontoon ja osoittaa kuinka myös kristinuskon olisi palattava juurilleen, metsän pyhille paikoille, josta vallanpitäjät sen aikanaan karkoittivat. Pauliina Kainulaisen omaperäinen teos kytkee ihmisen ja uskonnon konkreettisella tavalla luontoon. Kauniisti kirjoitettu teos, josta tulee valoisa, mutta surullinen olo.”

Harri Kalha: Birger Kaipiainen (SKS).

”Harri Kalha on oivaltava taidehistorioitsija, joka kirkastaa taiteilija Birger Kaipiaisen poikkeuksellisen ominaislaadun ja osaa itsekin kirjoittaa kukkien kieltä. Kaipiainen nostetaan katveesta ansaittuun valoon ja esitellään kuinka huonosti tämän kaunosielun koristeellinen ote sopi aikakauden viileään pääsuuntaan. Estottoman leikkijän elämä ja tuotanto tarjoillaan lukijalle samettisissa kansissa.”

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava).

”Uranainen hengittää samaa ilmaa kuin yli tuhat vuotta sitten elänyt Japanin hovissa elänyt twiittaaja ja bloginpitäjä Sei Shonagon. Ehdokaslistan rohkein ja kansainväliselle tasolle yltävä teos, joka avartaa koko tietokirjan määrittelyä. Mia Kankimäki yhdistää kulttuurihistorian ja Bridget Jonesilta lainatun otteen Virginia Woolfin hengessä: kaikesta voi ja pitää kirjoittaa.”

Rauli Partanen – Harri Paloheimo – Heikki Waris: Suomi öljyn jälkeen (Into).

”Tekijäkolmikko osoittaa paasaamatta, että elämme jatkuvassa pyramidihuijauksessa ja että ihmiskunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa öljyn polttaminen. Teos kertoo sen saarnaamatta, jäätävän rauhallisesti yksiselitteisiin tosiasioihin pohjautuen ja ilman päälleliimattua toimenpideohjelmaa. Teokseen on koottu kaikki olemassa oleva tieto öljyn loppumisesta ja ratkaisut jätetään lukijan tehtäväksi.”

Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia (Gaudeamus).

”Petteri Pietikäinen on ottanut haltuunsa valtavan aiheen. Teos asettaa omakohtaiset mielenterveyden murheet maailmanhistorialliseen perspektiiviin, jossa antiikin kallonporauksista edetään insuliinishokkien ja lobotomian kautta nykyhoidon sähköshokkeihin. Pietikäinen osoittaa pysäyttävällä tavalla, kuinka mielenterveyden hoitamisessakin on muoti-ilmiöitä.”

Mikko-Olavi Seppälä – Riitta Seppälä: Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu (WSOY).

”Vuoden paras elämäkerta. Runoilijan traaginen elämä esitetään tyylikkäällä tavalla. Mikko-Olavi Seppälä ja Riitta Seppälä tekevät näkyväksi kuinka Aale Tynnin ja Martti Haavion eli P. Mustapään rakkaustarinassa otetaan mittaa aikakauden ahtaista moraalisäännöistä. Teos kertoo siitä, miten taiteilijakin on aina oman aikansa vanki, mutta kirjoittaa silti ikuista runoutta, aikansa yli.

Juhani Suomi: Mannerheim – viimeinen kortti? (Siltala).

”Juhani Suomi on kirjoittanut parhaan teoksensa ja se ei ole vähän se. Hän on löytänyt omimman aiheensa eli valtiomiehen ihmisenä: Juhani Suomen Mannerheim toimii välillä oikein, välillä väärin. Kirja on perinteistä historiantutkimusta, jossa jalat maassa pysyen ja perusteellisen lähdetyön kautta kohdehenkilöstä piirretään tarkka kuva, joka ei mene pitkäksi, eikä jää lyhyeksi.”